BRP-2 (syyskuu 2019)

Kompostorin toisessa kehitysvaiheessa siihen lisättiin lämpöeristys ja ilmakanava uudistettiin.

Tynnyrin ympärillä on nyt styrox-levyt, tuulensuojalevy ja kovalevy. Eristämisessä piti huomioida monta asiaa, joiden miettimiseen meni aikansa.

• Kaadettaessa jäte ei saa pudota eristyksen ja tynnyrin väliin.
• Kannen pitää olla riittävän tiivis, kun se on suljettu.
• Tynnyri tarvitsee tukevan perustuksen, mutta pohjankin pitää olla eristetty.
• Tynnyri pitää voida tyhjentää tai vaihtaa helposti.
• Kompostin tai suotoveden vuotaminen pitää voida huomata ja puhdistaa.

Helpointa olisi ruiskuttaa uretaanivaahtoa tynnyrin ja ulkoseinän väliin, mutta se ei olisi täyttänyt kahta viimeistä kohtaa äsken mainituista ehdoista. Käytin vaahtoa vain viimeistelyyn. Testasin lopputulosta viemällä ämpärillisen kuumaa vettä kehikon sisälle ja etsimällä lämpövuotoja infrapunalämpömittarilla.

Tein uuden ilmakanavan hajonneen tilalle. Päädyin H-muotoiseen putkistoon, jossa ilma pääsee kompostiin keskiputken alla olevista rei'istä. Tässäkin olen matkinut Biolanin 220eco-kompostoria, vaikkakin sen kanavassa on paljon hienompi muotoilu. Kokosin oman kanavani viemäriputkien osista. Komponenttien vaihtaminen on helpompaa kuin yhtenäisen rakenteen korjaaminen, ja ilmastointia voisi myöhemmin muokata helposti.

Suotovesisäiliö on nyt isompi ja viikoittainen tyhjennys tulee riittämään kompostorille hyvin. En tiedä, olisiko mahdollista lämmittää kompostia pumppaamalla lämmitä vettä säiliöön, jos sitä tarvitsisi sulattaa talvella.

Uusi malli näyttää lämpenevän helpommin. Kun ulkolämpötila on +8 °C niin kompostissa on +25 °C. Silti ollaan vielä tosi kaukana ihannelämpötilasta, joka on kuulemma 55 °C.

Päivitän juttua sen mukaan, kun tuloksia uudesta mallista tulee. 

BRP-1 (huhtikuu 2019)

Tarvitsin kompostorin tunkiolla mellastaneiden rottien vuoksi. Helpointa olisi ollut hakea se kaupasta. 500 euroa ei ole paljon, jos sen jakaa 20 vuodelle. Tuntui silti vastenmieliseltä maksaa sellaisesta, jonka voisi tehdä itse. Rakentaminen on hauskaa ja opettavaista. Tästä tuli kuitenkin odotettua pidempi projekti.

Aloitin rakentamisen 200 litran peltitynnyristä. Koon puolesta tynnyri vastasi Biolan 220eco-mallia, mutta materiaalina teräs on erilainen, erityisesti lämmönjohtavuutensa vuoksi.

Ilmastointi toimisi kahden 75 mm viemäriputken avulla, jotka ovat pystyssä tynnyrin keskellä. Porasin niiden varsiin reikiä, joiden päälle liimasin suojat estämään tukkeutumista. Edes 2-komponenttiliima ei riittänyt pitämään lippoja kiinni, ja tyhjennyksen jälkeen paljastui, että ne olivat kaikki irronneet. Komposti kärsi hapettomuudesta, vaikka yritin sekoittaa sitä.

Kompostorini alaosassa ei ole lainkaan reikiä tai putken läpivientejä, joten yllätyksellisiä vesivuotoja ei pääse tapahtumaan. Erotin laudoituksella tynnyrin pohjaan tilan, johon suotovesi pääsee laskemaan. Ilmastointiputkien kautta suotoveden saattoi nostaa tynnyrin pohjalta. Toistaiseksi olen käyttänyt halpaa lappopumppua, jolla veden saa kätevästi ämpäriin.

Eri kohtien lämpötiloja oli nopeinta mitata infrapunalämpömittarilla. Yhteenvetona sanottakoon, että tällä kokoonpanolla ei koskaan saavutettu yli +40 °C lämpötiloja.

Kompostointi ei siis täysin onnistunut ensimmäisellä käyttökerralla. Yhtenä syynä on sekin, että biojätteessä oli lihatuotteiden vuoksi paljon typpeä, ja näiden vastapainoksi olisi tarvittu enemmän hiiltä. Kaikesta huolimatta, tynnyrilliseen mahtui neljän kuukauden ruoantähteet ja rottaongelmakin hävisi sen myötä kokonaan.